2019-09-27T05:48:43+03:00 Blog Integration Feed Generator https://incrus.vuodatus.net/ Incrus https://incrus.vuodatus.net/

Minä lasken päiviä siihen, että peruskoulu loppuu ja toivon että kesä hujahtaa jotta pääsen muuttamaan täältä pois. "Äiti" repii minut riekaleiksi ja aivan tietoisesti tekee sen. Kuka pilkkaa lastaan päivittäin? Ei anna rahaa kun sitä tarvitsee, vain jotta tulisi hankalampaa? Kuka karjuu aina kuin mahdollista vaikka mitään syytä ei olisikaan, oke, varmaan se on syy jos on homo ja tekee sitten pienen virheen: Tiputtaa vaikka lusikan lattialle ja tuo hirviö on sen näkemässä. Ahdistaa olla täällä, ei jaksa tätä pilkkomista, sitä on jo jaksettu liian pitkään.

En halua olla täällä. Tahdon pois, lähteä Uuteen-Seelantiin.. Lontooseen ja nauttia sen sateista jotka näen niin kauniina, kävellä sen koleilla kaduilla ja nauttia. Käydä Roomassa ja Kreikassa, Vatikaanissa.. Niin paljon löytyy paikkoja, kaikkiin tuskin koskaan ehdin. Mietiskelin, että onko ihmisen sama kuolla, kun tuo ei enää unelmoi mistään? Onko silloin elämä eletty ja kuolema on edessä. Sillä ihminen toivoo jotain pitkään, vaikka autoa ja sitten kun sen saa tahtoo taas jotain. Ilo on hetkinen ja siihen se sitten jää, unelmat.. Katsotaan nyt, miten tässä jaksaa jos saisi jonkinlaisen postauksen ihan vain elämästä.
]]>

2007-08-30T19:19:00+03:00 2019-09-27T05:48:34+03:00 https://incrus.vuodatus.net/lue/2007/08/mina-vihaan-sinua Incrus https://incrus.vuodatus.net/

Viikonloput ovat yleensä minulle siunaus, pääsen muista eroon eikä tarvitse murehtia muista. Yksin, koko päivän, kaverina netti josta löytyy niin monia, joita en tunne irl mutta jotka kuitenkin tunnen, ymmärtänette mitä tarkoitan. Kaukana murheista ja vastaavista, pois, pois koulusta ja niistä hankalista ihmis"suhteista." Viikko meni TODELLA hitaasti enkä jaksa jos aina menee kaikki yhtä hitaasti. Sain tietää (yllätys, yllätys) että yksi poika on puhunut minusta paskaa koko viime vuoden ja on yrittänyt saada minut erkanemaan eräästä, jota pystyn sanomaan ystäväksi. Että valehtelisin aina tälle ja ilmeisesti jonkinlaisena vihjauksena, että käyttäisin tätä hyväkseni-henkisesti-! Luulisi että hekin sen rajan johonkin vetäisivät.. Yksi ystävyys joka minulla on, tahdotaan pilata? En kuitenkaan uskalla pyytää tätä tuekseni, koska olen lukenut että monia alkaa ahdistamaan tälläiset huolet, oli sitten kuinka hyvä ystävä. Enkä tahdo että kukaan josta välitän, alkaa tuntemaan olonsa kurjaksi koska olen jotain tälle sanonut..
]]>

2007-08-18T19:48:00+03:00 2019-09-27T05:48:36+03:00 https://incrus.vuodatus.net/lue/2007/08/elama-on Incrus https://incrus.vuodatus.net/

Olen täällä ihan yksin. "Kaverit"ovat näköjään päästäneet minusta irti, ainakin toinen. Enni on koulussa aivan toinen kuin esim.kaupungilla tai kun tuo on minun kanssa, eikä muita ole. Koulussa olen tyhmä, idiootti ja hyödytön, joka heitetään pois kuin rätti, jolle huudetaan pienestäkin "virheestä" tai jos vain sattuu jotenkin "loukkaamaan" toista. Koko luokka on nyt minua vastaan, taas. Minua ihan oikeasti vituttaa tälläinen ja samalla tämä kaikki ahdistaa hyvin paljon. Puukot on kaivettu taas esiin ja odottamatta voi tulla taas isku. Eniten se kuitenkin sattuu, kun mukana on yksi, jota pidin hyvänä kaverina, melkein ystävänä, Enni. Huomenna pitäisi varmaan kohdata nuo taas, sillä enää en ole niin kipeä vaikka edelleen väsynyt olenkin. Tästä se nyt alkaa, enkä ole varma jaksanko tätä vuotta enää.. Elämä osaa olla joskus hyvin julmaa.
]]>

2007-08-14T13:41:00+03:00 2019-09-27T05:48:38+03:00 https://incrus.vuodatus.net/lue/2007/08/helvetti-on-tullut-takaisin Incrus https://incrus.vuodatus.net/

Voi miten minua ärsyttää. Koulu alkaa pian ja joudun taas kohtaamaan kaikki. Näkemään kuinka ne pilkkaa muita, näkemään ne kaikki pissikset jotka joskus minua vainosivat. Nuoret, jotka eivät tunnu ajattelevan yhtään, miltä toisesta tuntuu.. Elämäänsä vaan tuhlaavat, käyttämällä sen kaikkeen paskaan. Itse ei osata ajatella, ei sanota ei jos jostain ei tykätä koska se tuntuisi aivan liian oudolta ja tulisi erinlainen. Miten nuoret ajautuvat näihin joukkoihin, jotka eivät osaa ajatella itse? Kaikki tehdään kuten muut, ostetaan vaatteet samoista paikoista, pukeudutaan ainakin osittain samalla tyylillä.. Seurataan "muotia" innokkaasti.. Kaikki erinlaisuus on pahasta, kaikki. Minä olen ns. erinlainen, hylkiö joka on toistaiskesi jätetty rauhaan. Ihmisiä hakataan ja jopa tapetaan erinlaisuuden takia, en näe siinä mitään järkeä. Minua raivostuttaa tämä kaikki ja voimattomuuteni, en pysty mitenkään estämään tätä. Ärh..

Olen tänään viettänyt niinkin tavallisen päivän.. Istunut kotona ja heti herättyäni aukaissut kannettavan ja siitä "elämäni" on taas alkanut. Olen jännittänyt, miettinyt millainen tulee olemaan se päivä kun taas näen ne kaikki. Tulen näkemään kaikki "kaverini" jotka puukottavat selkään heti, kun siihen tulee tilaisuus. En viitsi puhua heille, tuskin lopulta tulevat mitään älyämään. Järkeä heille ei pysty puhumaan.. En kuitenkaan tahdo jäädä taas yksin, vaikka toisaalta se voisi tuntua niin paljon paremmalta, joskus yksinäisyys oli ystäväni aina. Nyt ympärilläni on ihmisiä koulussa ja hyvin useasti tahdon heistä eroon. Kertokaa: Kuuluuko kaveruuteen ivailu, pilkka? Olen tapellut yksikseni tämän asian kanssa liian pitkään.. En tiedä vastausta kysymyksiini, olen hukassa näiden asioiden kanssa.
]]>

2007-08-03T19:27:00+03:00 2019-09-27T05:48:41+03:00 https://incrus.vuodatus.net/lue/2007/08/arsyttaa Incrus https://incrus.vuodatus.net/

Rahat loppuivat ja tavaroita alettiin myymään, äidin nimiin tilattiin kaikkea ja velkaa tuli. Mukaan tulivat riidat, riitoja lapsista. En muista kuinka pitkään meni että he erosivat, mutta sen hetken minä muistan vielä todella hyvin. Olin tuona päivänä ulkona kuten lapsena usein olin, Joni, oli minua vanhempi ja kävi jo koulua mutta olimme jostain syystä ajautuneet varsin hyviksi kavereiksi. Olin lapsena hyvin villi ja isompien yllytyksestä heitin pakettiautoa kivellä, se oli sininen ja sitä ajoi parrakas mies. Muistan kuinka auto pysähtyi ja "isommat" katosivat nopeasti. Mies huusi jotain ja kyseli vanhempiani mutta lähdin juoksemaan, tuo tulikin perässä mutta sain karistettua tuon kannoiltani. Olin ajautunut kauemmas, paikkaan jota en kunnolla tuntenut ja lähdinkin etsimään sitä tuttua ja "turvallista" aluetta jolla yleensä olin. Viisaana poikana nostin T-paidan korviin jotta se peittäisi kasvoni jos se mies vaikka etsisi minua! Ajauduin kerrostalolle jossa Joni asui. Isä ilmestyi sinne hieman horjahdellen mukanaan pikkusiskoni ja jäätelöä. Hymyillen popsin jäätelön kun kävelimme kotiin, sellainen se oli ennen ollut. Pihassa odotti muuttoautto, kaikki kävi niin nopeasti. Pian huomasinkin olevani Ukin kyydissä ja tuo puhui minulle jotain muuttamisesta ja kuinka "isällä ja äidillä" oli ongelmia jonka takia nuo asuivat erillään. Sanaakaan en sanonut enää isälle, en vuosiin. Muutimme pois, syrjäisempään.

Vuosia oli kulunut enkä isää ollut nähnyt tuona aikana ollenkaan, en edes soittanut. Olin ollut kotona kun olin seitsämän, muut kävivät kouluja kun minä leikin kotona. Syynä oli tietenkin että olin riekaleina tuon eron jälkeen, vaikka silloin sitä en itse ilmeisesti ymmärtänyt mutta viisaammat ymmärsivät. Kun olin kahdeksan menin kouluun. Aluksi kaikki meni hyvin, tutustuin muihin ja vietimme hauskan päivän, jolloin tutustuimme toisiimme ja opettelimme yhteisiä pelisääntöjä. Muutaman viikon pärjäsinkin hyvin, kunnes jostain syystä jota en vielä itsekkään tiedä, aloin riehumaan ja kiusaamaan muita. Olin hyvin väkivaltainen ja minut vietiin aina rauhoittumaan muualle ja sitten jatkoin taas koulunkäyntiä. Sen muistan, että pinnani oli hyvin lyhyt; Jos joku ei onnistunut, työ lopetettiin ja aloin puuhaamaan jotain muuta. Purin varmaan vihaani muihin ihmisiin, se hyvinkin saattaa olla syy, olin niin vihainen isille.. Jostain syystä otin "uhrikseni" pikkuserkkuni, joka oli minulle pikkuserkku isän puolelta. Muistan hyvin kuinka Juho oli minua paljon, paljon suurempi ja voimakkaani. Olen aina ollut lyhyt ja tuolloin varsinkin. Minä en kuitenkaan ajatellut mitä siitä seuraisi, joka ehkä tekikin minusta niin pelottavan muita kohtaan. Hakkasin nyrkein ja rautaketjulla, joissa avaimia pidin, se oli ainakin tuolloin jonkinlaista "muotia", muuta syytä en kyseisen ketjun käytölle ole keksinyt. Vasta muutamia vuosia sitten sain kuulla, että olin iskenyt Juhoa kynällä olkapäähän ja ilmeisesti varsin syvälle. Vuosi meni kuin menikin ohitse ja todistusten antaminen oli lähellä.

Olin jäämässä luokalle mutta jollain tavalla äitini sai tehtyä sopimuksen: Menisin erityiskouluun suoraan toiselle luokalle, en jäisi tuolloin luokalle. Muutoksia, muutoksia! Aloitin erityiskoulun ja totuttauduin siihen. Koulusta löytyi kehitysvammaisia, oppimisvaikeuksista kärsiviä ja niitä joilla oli hankalaa kotona. Oppilaat jotka eivät olleet vammaisia, muodostivat omat yleensä varsin pienet luokkansa. Koulussa oli jonkinlaisena teemana se, että jokainen oli yhtä arvokas, näytti tuo miltä tahansa, kuulosti tuo miltä tahansa ja oli tuo millainen tahansa. Hyväksyväisyys. Jokainen oppilas otettiin huomioon, jokainen oli yksilö jolle erityisopettajat opettivat, jokaiselle oma suunnitelma. Yksi vuosi oli taas mennyt, olin tottunut mutta muutoksia oli taas tulossa. Jyrki. Nimi jonka kantaaa tulen vihaamaan aina. Itse nimeä tulen vähintään kavahtamaan. Kakkosluokan lopulla oli äitikin jossain tutustunut toiseen mieheen, nimeltään Jyrki. Pelkäsin tuota, tuo antoi karkkia ja vaikutti muutenkin kivalta mieheltä, kivalta isäpuolelta. Hälytyskellot kuitenkin soivat, kerroinkin siitä myöhemmin äidille ja kapinoin omalla tavallani. Eipä mennyt pitkäänkään, kun mies alkoi käymään luonamme useammin ja useammin. Kohta jo oltiin muuttamassa noiden asuntoon, joka ei ollut kovinkaan kaukana. Jyrkillä oli kaksi lasta. Aluksi kaikki olikin hyvin, osteltiin paljon kaikenlaista, karkkia, vaatteita ja tavaroita.

Jyrki kertoi hauskoja vitsejä ja pelkoni tuota kohtaan väheni, olin epäillyt tuota nimittäin jo alusta. Kun muuri oli murtunut, tuli Jyrkin todellinen luonto esiin. Peto joka heräsi kun tuo oli humalassa. Hän alkoi väkivaltaiseksi humalassa, hakkasi äitiä ja särki paikkoja. Muistan kuinka heräsin huutoon ja itkuun, kuinka monet joulut menivät piloille kunnes lopulta pakenin mummolaan. Sitä jatkui hyvin pitkään, sairaalassa käytiin ja poliisit tulivat keskeyttämään riidan. Jyrkin yksi poika, joka ei asunut kotona kävi rauhoittelemassa tuota ja välillä jopa tuokin kävi väkivaltaiseksi, tosin Jyrkiä kohtaan. Poika oli nähnyt kuinka tuon isä hakkasi tuon äitiä. Ero tuli vasta sitten, kun Jyrki raivostui ja heitti minut vasten seinää. Se vasta riitti ja sitten vasta he erosivat. Nelosen alussa tahdoin muuttua, tahdoin lähteä pois siitä koulusta sillä se alkoi tuntumaan vieraalta. Se onnistuikin, löysin asian joka sai minut rauhoittumaan: Musiikki, varsinkin klassinen musiikki. Kuuntelin sitä kun aloin villiintymään, sain aina luokan käyttööni välituntisin. Opettajan kanssa aloin kuuntelemaan musiikkia ja keskustelemaan tunteistani ja möykkyni alkoi tuolloin pienenemään. Siinä menikin se puolivuotta, ohessa testattiin taitojani ja oikea psykologi "haastatteli" minua ja teki testejään. Läpäisin ne tarpeeksi hyvin ja sitten olikin tutustumiskäynti "normaaliin" kouluun. Olin siellä kaksi viikkoa ja totuttelin, sain mukautukset Matikasta, englannista ja äidinkielestä.

Jakso meni hyvin ja minut hyväksyttiin kouluun, me kuitenkin muutimme joten menin toiseen kouluun mutta sekin oli "normaali." Välitunnit istuin yksin, nautin kirjoista ja keskustelin opettajien kanssa jos nuo juttusilleni tulivat. Olin oikea mallioppilas joka panosti todella kouluun eikä ollut kuten muut. Oppilaat syrjivät minua, haukkuivat minua ja kiusasivat miten pystyivät. Silloin minusta tuli rollikello, kerroin opettajalle jos joku rikkoi jotain sääntöä ja tunsinkin ne tuolloin varsin hyvin. Siitä tuli aseeni kiusaajia vastaan eikä minua lopulta ainakaan suoraan uskattu kiusata, koska opettajat uskoivat minua, eikä todisteita pahemmin tarvittu koska niitä minulla harvoin oli: Kuka nyt rollikellon tarinaa tukisi? Ystävät tukevat ystäviään, minulla ei sellaisia ollut. Sain kutosella tietokoneen jolloin siitä tuli ystäväni sitä se on nykyäänkin. Yläaste lähestyi, taas muutoksia.. Luokka oli ilmeisesti aivan tavallinen luokka. Teinixit ja pissikset värittivät tuota luokkaa. Oli oppilaita jotka eivät tienneet minusta mitään ja suhtautuivat normaalisti. Kiusaajat yrittivät taas uudestaan, vanhoja opettajia ei ollut ja yläasteella "rolliminen" oli hankalampaa. En rollinut, pistin vastaan. Sinä vuotena yritin tehdä vaikutusta muihin, huomasin tuolloin että olen homo. Se tuli pienoisena järkytyksenä mutta kun selvisin siitä, kerroin sen ja tulin kaapista. Voi miten hyvin muistankaan sen kohun joka siitä tuli. Olin nyt vapaa, tiesin mikä olin ja pistin kiusaajille entistä enemmän vastaan: Olen varsin taitava suustani. Pojat jättivätkin minut rauhaan mutta sitten astuivat mukaan tytöt.. Historiaa kaivettiin ja huomattiin etten ole käynyt aina "normaalia" koulua. Se oli minulle varsin arka paikka, sillä olin jostain syystä alkanut halveksumaan menneisyyttäni ja niin teen yhä, vaikken syytä kunnolla tiedä.

Ystävystyin seiskalla Inkaan, joka on vieläkin hyvä ystäväni, ainoa ja voin sanoa tuota parhaaksi. Hiljalleen kiusaajat kyllästyivät.. Luokkia sekoitettiin ja Inkakin lähti mutta niin lähtivät kiusaajat. Olin vihdoin kunnolla vapaa.. Keväällä ystävystyin kahden tytön kanssa, en ole vielä valmis lukemaan heitä ystäviksi mutta toisen kanssa se on hyvin lähellä. Kasi meni varsin tasaisesti, asiat oli unohdettu ja kaluttu loppuun. Minusta tuli vähän suositumpi eikä minua kiusattu. Luokkamme oli hajotettu ja kiusaajani olivat lähinnä toisessa luokassa mikä oli hyvä. Se ei ollut hyvä, että ainut ystäväni lähti. Onneksi olen saanut pidettyä välimme hyvinä. Nyt kesäloma ja sitten ysille. Vielä yksi vuosi pitäisi jaksaa. Ahdistaa kun lukioon en pääse eikä ole mitään ammattia mielessä.

Pahoittelen surkeaa rivitystä, kirjoitin Safarilla ja tässä kirjoituksessa en pystynyt käyttämään kaikkia ominaisuuksia, rivitys katosi melkein kokonaan alussa.
]]>

2004-08-02T00:00:00+03:00 2019-09-27T05:48:43+03:00 https://incrus.vuodatus.net/lue/2004/08/alkupostaus Incrus https://incrus.vuodatus.net/